Pohdintaa Katri Pulkkisen ja Silja Seppäsen opinnäytetyöstä ”Meidän arki ei ole perusarkea, eikä
tule sitä ikinä olemaankaan-erityislapsen vanhemman kokema vanhemmuuden uupumus.”

Vuonna 2022 Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa tehtiin mielenkiintoinen opinnäytetyö todella
vähän tutkitusta aiheesta, eli uupumuksesta vanhemmuudessa erityislapsiperheessä.
Vanhemmuuden uupumukseen liittyy paljon häpeää, koska meillä Suomessa on vankka pärjäämisen
kulttuuri ja kilpailuyhteiskunta, mikä estää hakemasta apua uupumukseen lapsiperhearjessa.
Tämän vuoksi tutkimus toteutettiin anonyyminä kyselynä, jossa oli niin suljettuja kuin avoimia
kysymyksiä.

Uupumusta aiheuttavat vuorovaikutuksen puute ja näkemyserot lasten kasvatuksessa.
Moni erityislapsen vanhempi päätyy eroon neurokirjon häiriötä diagnosoidessa.
Vanhemmilla ei mahdollisesti ole eväitä kohdata erityislasta, mikä voi johtaa emotionaaliseen
etäisyyteen lapsesta. Uupuminen voi pahimmillaan johtaa jopa väkivaltaan lasta kohtaan.
Omassa aktiivitoiminnassa olen huomannut, kuinka perheessä erityislasta on eriytetty: perheen
marsulle ostetaan leluja, mutta ei sisarukselle, joka on erityislapsi.

Lapsi voi joutua väkivallan uhriksi, koska vahemmalta loppuvat keinot, apua on vaikeaa saada eikä
sitä häpeän vuoksi uskalleta hakea. Siksi haluan enemmän keskustelua uupumuksesta
vanhemmuudessa – erityisesti erityislapsiperheissä. Myös tietoa saatavilla olevista palveluista
täytyy lisätä. Onko niin, että edes sosiaalityöntekijät eivät tunne palveluviidakkoa kunnolla?
Tässäpä kysymys pohdittavaksi.

Opinnäytetyössä erityislapsia olivat kehitysvammaiset, neurokirjon lapset ja
mielenterveysongelmaiset lapset. Opinnäytetyö oli rajattu koskemaan alle kouluikäisiä lapsia.
Minusta on huolestuttavaa, että jo alle kouluikäisillä lapsilla on mielenterveysongelmia, eikä apua
ole ajoissa saatavilla. Ongelma havaitaan yleensä jo päivähoidossa, mutta päivähoito-oikeutta on
rajattu, mikä vaikeuttaa ja viivästyttää erityispiirteen löytymistä ja avun piiriin pääsemistä. Jotkut
vanhemmat eivät käy kodin ulkopuolella töissä, jolloin lapsilla ei ole oikeutta päivähoitoon. Silti
vanhempi voi kotosallakin olla uupunut, kun kontakteja muihin aikuisiin ei ole.

Uusien hyvinvointialueiden muotoutuminen on vaatinut veronsa hoito- ja sosiaalialan
ammattilaisilta: kuka hoitaa mitäkin ja mikä on kenenkin vastuulla. Mistä saadaan riittävästi
työvoimaa toteuttamaan uudistus? Kohdataanko asiakas tarpeeksi hyvin? Hyvinvointiin vaaditaan
myös poliittisia päätöksiä. Koronan aikaan sosiaalipalvelut voitiin ylläpitää vain vapaaehtoisten
voimin. Vapaaehtoisjärjestöjen toimintaa täytyy tukea enemmän, jotta aukot turvaverkoissa voidaan
tilkitä.

Ihmiset etsivät tietoa eniten sosiaalisesta mediasta. Voidaanko sosiaalisessa mediassa aloittaa
keskustelua uupumuksesta? Voiko joku tubettaja vaikka kertoa omasta uupumisestaan perhearjessa?
Keinoja avun hakemisen kynnyksen alittamiseen kyllä löytyy, kun niitä vain osataan etsiä.

Opinnäytetyö