Epätietoisuus, äkilliset ja yllättävät muuttujat voivat saada olon hyvin epämukavaksi ja ahdistuneeksi. Nuorempana näiden asioiden kanssa oli hankalaa elää, varsinkin kun itsetuntemus ja kontrolli itsensä suhteen oli vasta heikosti rakenteilla. 

Ihminen, joka tarvitsee paljon informaatiota pystyäkseen toimimaan kuormittuu sen puutteesta, joka johtaa toiminnanohjauksen ongelmiin, sekä mahdollisesti tunnepuolen säätelyn ongelmiin.

"Autismikirjon henkilön toimintakyky heikkenee stressitilanteissa erityisesti ja palautuu hitaammin."

Asiaa ei myöskään auttanut, että tiettyjä asioita oli paljon vaikeampi sisäistää ja oppia, kuin neurotyypillisten. Esimerkiksi aikakäsitteiden oppiminen oli todella, TODELLA vaikeata. Samoin numerot, päivämäärät jne. 

Muistan vieläkin, kuinka minua istutettiin koulun jälkeen pöydän ääressä herätyskellon kanssa ja tivattiin, paljonko kello on. Pöydässä istuttiin kunnes vastaus oli oikein, tai kysyjä ei jaksanut enää hakata päätään seinään kanssani. Aurinko laski monesti ja takamus puutui tässä väsytystaistelussa, kunnes kehitin keinon itselleni oppia. 

14 on sama kuin kaksi, mutta ei aina.

18 sama kuin kuusi, mutta ei aina.

15 vaille on sama kuin 45 yli, mutta 15 ei ole sama kuin 3.

30 min on joko puolet tulevasta, tai menevästä. Riippuu mitä aikamäärettä halutaan tulkita.

Ylin viiva on 12, tai 24. Joskus jopa 00.

Alin viiva on 6, tai 18.

Horisontaalinen viiva oikealle on 3, tai 15. Sama viiva vasemmalla on 9, tai 21. 

Pienet väliviivat ovat 5 min. 3 väliviivaa peräkanaa on 15 min, ja kuusi väliviivaa on kaksi kertaa 15 min, eli 30.

MUTTA

15 min on kuitenkin elämässä suuntaa antava määre, joka taas pohjautuu yksilön omaan tulkintaan eikä ole täsmäluku. "Noin vartti"

Helppoa, eikö? Näin aivoni toimivat. Joka päivä.

Edelleen kamppailen kellon kanssa jonkin verran, samoin kalenterin. Stressaan että olenko oikeassa ajassa? Oikeassa päivässä? Oikeassa kuukaudessa? Oikeassa paikassa?

Tuplatarkistus muuttuu triplaksi. Mahdollisuus erehtymisestä voi herättää yöllä, ja taas tarvitsee tarkistaa. Just in case. 

On muistutuksia. Fyysistä kalenteria, kävelevää kalenteria ja säköistä. Pitää suunnitella ja varautua etukäteen edes jollain tavalla, että myöhemmin on helpompi toimia ja mukautua. Sillä tässä on väkisinkin tullut huomatua, että harvoin asiat sujuvat suunnitellusti.

Joudun työstämään mielessäni paljon. Pilkkomaan yksinkertaisen toimen pieniin palasiin ja palaamaan aiempiin vaiheisiin yhä uudestaan. Varmistamaan itselleni. 

Onneksi osaan tarvittaessa toimia lonkaltakin, kiitos nopean prosessointi/ ajattelukyvyn. Mutta tämä tapa kuormittaa enemmän aivojen kapasiteettia, sillä muuttujia ja mahdollisuuksia on paljon.  

Nykyään tiedän, että autismikirjon lisäksi minulla on myös hahmottamiskyvyn häiriö.  

Ja silti, kaikki ne aikuiset joita olen lapsuudessa/nuoruudessani kohdannut, eivät harkineet syytä sille miksi minulle oli "normaaleiden" asioiden oppiminen haasteellista. 

Suunnitelmallisuus, asioiden ennakointi ja informaation saaminen ajoissa on mielestäni hyvin tärkeätä kaikille ihmisille. Ne luovat peruspilarit, joiden varaan rakenetaan kaikkea muuta. 

Inspiraatio tälle aiheelle syntyi siitä, että vieläkään minulla ei ole tiedossa koska kouluni alkaa jo vietetyn joululoman jälkeen. Ei ole lukujärjestystä. Nada...

Mielestäni tämä olisi aika tärkeä informaatio antaa opiskelijalle ajoissa, jotta tämä kykenee sunnittelemaan tulevaa. Eikö vain?

Linkki alkuperäiseen blogiin