OmaJuttu
Täällä voit ihailla yhdistyksen jäsenten omia luomuksia.
Aistiystävällisestä ympäristöstä kuormittavaan siirtyminen ja sen aiheuttama kuormitus omakohtaisesti
29.12.2025
Lapsena mieluisin asia itselleni oli upottaa itseni lumeen niin, että korvat peittyvät ja kuulin vain lumen äänen ja katselin talvitaivaalta tippuvia lumihiutaleita. Lepäilin siinä hangen sylissä selälläni niin pitkään, että aikuiset tulivat huutelemaan huolestuneena kun en halunnut tulla pois ollenkaan. Viileä hanki tuntui ihanalta ja rauhoittavalta. Nykyään olen ymmärtänyt liittää tämän lapsen tavan paitsi miellyttäväksi tekemiseksi myös selviytymiskeinoksi aistikuormituksen helpottamiseen ja ääniherkkyyteen.
Kotonani minulla ei ollut omaa huonetta, eikä näin mahdollisuutta mennä omaan tilaan rauhoittumaan. Luonto ja metsä tulivat oman huoneen tilalle korvaamaan rauhallisen tilan puutetta.
On jo pitkään ollut melko välttämätöntä muuttaa maaseudulta kaupunkiin halutessaan töihin tai opiskelemaan. Etätyöt ja etäopiskelut ovat mahdollistuneet mutta lähinnä asiantuntijatyötyyppisissä töissä. Muuttaessani vähävaraisena maalta kaupunkiympäristöön töiden toivossa olen paljon miettinyt kaupunkiympäristön ja kaupunkisuunnittelun merkitystä neuroepätyypilliselle. Kun luonnonvalo vaihtuu kaupungin kirkkaisiin katulamppuihin, liikenteen meteli, nastarenkaat ja bussien pysäkkien äänimerkit sekä ihmisruuhka kokonaisuutena voivat tuntua sietämättömiltä, eikä tee mieli mennä ulos kotoaan. Henkireikä minulle on vuokra-asuntoni vieressä sijaitseva pieni lähimetsän läntti joka luonnonsuojelualueena on jätetty kaatamatta rakennustyömaiden tieltä.
Metsäkävelyiden merkitys on itselleni niin suuri, että mikäli en voisi päästä niille niin toimintakykyni jumiutuu. Mielestäni tällä tavoin luonnonläheisen asuinympäristön tarpeen huomioiminen autisminkirjolaisella on tietynlaista “Green Carea”, toki tämänkin asian merkitys jokaiselle on yksilöllistä. Asuntoilmoituksissakaan ei useinkaan ole informaatiota siitä kuinka aistiystävällinen asunnon asuinympäristö on.
Tutkimusten perusteella autisminkirjolaiset ovat usein työelämän ulkopuolella näin ollen monen taloudellinen asema on heikko [1] [2]. Yksi asia mihin tämä vaikuttaa on mahdollisuus vaikuttaa asuinympäristöönsä; aistiystävällistä ympäristöä voi olla vähävaraisena asunnonhakijana todella vaikea löytää mutta sen merkitys on voi olla keskimääräistä suurempi henkilön elämänlaadulle.
On mielenkiintoista miettiä miten aistikuormitus heijastuu sitten koulussa, työssä jaksamisena ja kuormittumisen kasautumisena ja miten helposti siitä syytetään masennusta tai muuta stressiä. Ainakin itselläni on kokemus siitä, että ruuhkabussin jälkeen koulussa ensimmäinen tunti saattaa mennä täysin ohi, koska ärsykeviidakosta selviytyminen on vaatinut jo niin paljon keskittymistä tai palaveriin tulee täydessä kuormitustilassa jo valmiiksi. Esimerkiksi valaistuksen merkitys toimintakyvylleni julkisissa tiloissa on suuri. Aiemmassa työpaikassani avokonttorissa työskentely on ollut itselleni esteellistä ja hidastanut työsuoristusta, kun sain avuksi työhuoneen missä käytössä oli valojen himmennin, keskittymyskykyni parani. Tällaisella pienellä vaivannäöllä voi saada ison positiivisen vaikutuksen aikaan, voisimmeko yhdessä yrittää tehdä ympäristöistä aistiystävällisempiä kaikille?
Aurora
Kirjoittaja on metsämörri ja ihmisten ihmettelijä korpikuusen kannon alta ja puhuu havainnoistaan vain omakohtaisella kokemuksellaan.
Lähteet:
1. Autismiliitto 2024. Työ ensin. https://autismiliitto.fi/toiminta/vaikuttaminen/tyoensin/
2. Turja, Pinja. Autismi ja työllisyys. Korkeakoulutettujen autismikirjon aikuisten työllistymisen toiveita ja työelämäkokemuksia. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_75299/Details