Blogi: Dream with Reetta

Reetta toteutti rohkeasti unelmansa maaseudulle muutosta! Voit seurata Reetan kokemuksia ja ajatuksia aiheesta blogissa Dream with Reetta.

"Täältä löydät tarinaa yhden keski-ikäisen naisen ja nuoren koiran seikkailuista kohti uusia tuulia. Saatat lukiessasi inspiroitua perinnekäsitöistä, legorakentelusta, luonnon ihmettelystä ja koiran kouluttamisesta. Myös miniatyyrikoon satumaailmat ja arki autismikirjolla voivat tulla tutuksi. ..."

Lue blogi: Dream with Reetta

Piirustuksia

Keskiviikkoisin kokoontuvassa nepsy-nuokkarissa nuori taiteilija Thulin piirusteli omia hahmoja.

29.4.2026

Kirjoitelma teemasta myötätuntokuilu

Autismitietoisuuden viikkoa vietettiin 30.3-5.4.2026. Vuoden 2026 teemana oli myötätuntokuilu. Tässä Auroran ajatuksia aiheesta.

6.4.2026

Tuijottaa lähinnä muistilappuaan

Olen stressaantunut seuraavasta vuokranmaksusta. Rahani eivät riitä siihen, toimeentulotukea ei ole myönnetty. Tulen terveydenhuollon käynniltä omalta kannaltani varsin epäonnistuneen käynnin jälkeen. Luulin tulevani hoidettavaksi, olenhan etukäteen lähettänyt psykiatriselle sairaanhoitajalle viestin pelostani siitä miten joudun ainoastaan tappelemaan oikeuksistani. Miksi sitten minusta käynti tuntui siltä kuin minut olisi haluttu saada kumminkin kiinni keskikaljan varastamisesta, istutettu tuoliin ja kuulusteltu kahden työntekijän toimesta, koska halusin vaihtaa työntekijää. Tätä kuulustelua nimitettiin hoitoneuvotteluksi. Muistan etäisesti kuinka minua samalla tavalla syytettiin nuorisotilan seinän tuhoamisesta kun olin 10-vuotias, koska olin jotenkin epäilyttävän oloinen. En ollut tuhonnut seiniä, mutta en myöskään osannut sanallisesti puolustautua. Silloinkaan ei kerrottu kuin vasta lopuksi, että mistä minua syytetään. No en ollut tuhonnut seiniä, tietenkään.

Menen tämän jälkeen kauppaan ostamaan päivittäisiä ruokatarpeita, mutta en kuormituksesta ja taloushuolista jotenkin pysty paikan päällä päättämään mitkä vaihtoehdot ruokatarpeista tulisivat tarpeeksi edullisiksi ja ravitseviksi seuraavaksi viikoksi. Kaupassa on jäätävä häly ja ajatukset puuroutuvat. Vietän siellä hyvän tovin vertaillen eri elintarvikkeiden kilohintoja. Käytän välillä kännykän laskuria. Vartija alkaa kiinnittää minuun huomiota, kenties koska olen epäilyttävä kun hypistelen tuotteita ja vietän niin kauan aikaa kaupassa. Tämä se vielä tästä puuttuikin. Kauppa alkaa tuntua vankilalta josta en oman jumiutumisen takia pääse pois. Kysyn itseltäni monta kertaa, teenkö varmasti oikean ratkaisun ja en kai vaan käytä rahojani huonosti? Joku tönäisee minua ostoskärryllään, koska ilmeisesti olen liian tiellä maitohyllyn luona kun vertailen hintoja.

Päässäni alkoi jo terveyskeskuksen hoitopalaverissa soida Maustetyttöjen Hapentuhlaaja.

Seuraavana päivänä luen sitten Omakannasta lääkärin kirjausta kuinka potilas "tuijottaa lähinnä muistilappuaan".

Kirjauksista huomaan kuinka kaikki ympärillä oleva jää kertomatta ja näkymättä. "On aulassa myöhässä 5 minuuttia tapaamisesta". Kyllä, koska pyörätuolissaan istuva rouva oli jäänyt hissin oven väliin jumiin ja vaihdoin portaisiin. Tätä minä en kuitenkaan ehtinyt hitaammasta puherytmistäni johtuen selittämään. Miksi sinne ei kirjata niitä kertoja kun istun odottamassa hoitajaa etuajassa ja tervehdin saamatta mitään vastausta? Miksi toimin kuten toimin, miten minut on ymmärretty väärin, kuin olisin tuijottanut nollat taulussa passiivisena minulle tärkeässä hoitokeskustelussa muistilappuani. Miksi tämä, että olen mitä olen, on terveydenhuollolle niin negatiivista?

VÄÄRINTULKINTA:
En tuijottanut muistilappuani aivot nollassa, vaan se oli minulle pakko jotta pystyin sanottamaan eli keskityin.
On sanottu, että siinä vaiheessa kun autisti sulkee katsekontaktin, hän oikeasti keskittyy mutta se saatetaan tulkita niin, että keskittyminen herpaantuu --> "tuijottaa lähinnä muistilappuaan" koska yrittää keskittyä! Se on minulle välttämätön puheen ja kommunikoinnin apuväline.

Muistilappu on mahdollisuus tasata kuormitusta esimerksi olemalla hiljaa, kun hoitaja käy puheen tahtiaan kiihdyttäen päälle kuin yleinen syyttäjä, samalla väittäen hallitsevansa nämä nepsy- asiat ja vetävänsä jopa ryhmiä. Tämä on vastaus siihen kun ehdotan, että voisitteko hieman perehtyä tähän asiaan esimerkiksi lukemalla oppaan. Lääkärin mukaan Autismiliiton opas on kyllä luettu. (Senkö takia tämä meneekin näin "hyvin"?)

Kirjauksen mukaan minä potilaana olin turhautunut mutta kertomatta ja mainitsematta jäi minkä takia, eli turhautuminen yhdistettiin omaan työttömyyteeni, sosiaaliseen ahdistukseeni ja autismiin. Kaikki mitä ympärillä oli ja pyöri esimerkiksi, että tilanne on epämiellyttävä hoitajan omien paineiden purkamisen ja ärtyneen käytöksen vuoksi jää piiloon tekstistä. Hoitaja oli myös mahdollisesti ärtynyt siitä että olin etukäteen ilmoittanut haluavani vaihtaa työntekijää. Näin koostuu potilasta mielestäni syyllistäväksi kirjaus. Ei tule hoidettu olo tippaakaan, vaan juurikin se, että jos muutenkin menee viimeisessä kunnossaan paikalle niin tämä katkaisee kamelin selän.

Myötätuntokuilu terveydenhuollossa kuten minä sen koen

- Oman kokemuksen mukaan; tarkentavat kysymykset koetaan kapinana asiantuntijan auktoriteettia kohtaan, vaikka kyse on halusta ymmärtää asia perinpohjaisesti ja huolella. Olen tämän ominaisuuteni, tarpeen tietää ja ymmärtää selkeästi nähnyt koettavan myös auktoriteettia kyseenalaistavaksi tai vaan puhtaasti ärsyttäväksi.

- Terveydenhuollossa tulee mitätöity olo, esimerkiksi ei ole luettu aiempia papereita. En ehdi selittää taustojani mitenkään tarpeeksi, joka olisi tärkeää sen vuoksi, ettei syntyisi lääkärillä esimerkiksi väärinkäsityksiä syistä miksi toimin miten toimin.

- Mitätöintiä tulee siitä oliko tämä asia vain sinun omassa päässäsi esimerkiksi koulutuksen vaikeus johon yritit päästä, vaikka kyse on tilastollisestikin vaikeasti ohitettavasta ensikertaiskiintiöstä.

- Kahden ehkä neurotyypillisen työntekijän bondauksesta sitten yhden neuroepätyypillisen potilaan ajan mennessä tilanteen tulkintaan. Itseäni häiritsi kun olin etukäteen kertonut toiveen, että psykiatrinen sairaanhoitaja auttaisi kommunikoinnissa lääkärin suhteen, mutta koin hänen toimivan varsin autismi epäystävällisesti.

- Potilaalle saattaapi jäädä epäselväksi lopputulos, miten hoito jatkuu ja millä perusteilla, sekä voisinko minä potilaana vaatia ja pyytää jotain paremmin tarpeisiini vastaavaa hoitoa, eikä sellainen tulee mieleenikään aivojen lukkiutuessa pahanpäiväisesti.

- Myöskin se, että kun koitan ottaa kontaktia ottamalla katsekontaktia enkä aivan osaa ilmaista sanallisesti (puhua juuri oikealla hetkellä), on nähty olevan vaan "tuijottamista", eikä ymmärretä mitä sen taustalla on tai mitä sillä toivon. Pitkien lauseiden höpöttäminen yksinkertaisesti johtuu siitä, että ellen kerro asioita kerralla, en välttämättä saa enää käynnillä ollenkaan puheenvuoroa.

- Sen jälkeen kun terveystiedoissani on lukenut "asperger" on minua mielestäni kohdeltu ennakko-oletusten mukaisesti. Esimerkiksi on oletettu että olen neuroottinen esim. luomien tai vaivojen suhteen, verrattuna aiempaan kun diagnoosi ei ollut näkyvillä, eli käytös on selvästi muuttunut. Minä en ole muuttunut siinä välissä, ainoastaan se on muuttunut että minulla lukee diagnoosi. Sekö siis oikeuttaa epäilyyn, mitätöintiin, siihen ettei hoideta? Kun voidaan kuitata että neuroottinen autisti siellä vaan antaa negatiivista palautetta?

- Olin esimerkisi ilmaissut tarpeen vaihtaa työntekijää mutta hoitajan mielestä minun olisi pitänyt kyetä sanomaan se suoremmin, joten työntekijää ei vaihdettu.

Toivoisin voivani lopettaa kirjoitukseni positiivisemmin mutta en voi, sillä olen kyllä yrittänyt todellakin selittää itseäni, tulla vastaan ja rakentaa siltoja, se ei vaan auta mitään jos hoitohenkilökunta ei kuuntele. Itseäni jäi askarruttamaan oliko terveydenhuollolla kiinnostusta yhteistyöhön? Mukautua? Tehdä tilanne siedettäväksi? Toivoisi neurotyypilliseltä hoitohenkilökunnalta tähän halua, koska heillä on resurssit ja tietämys, sekä he ovat auktoriteettiasemassa asiakkaaseen nähden.

Aurora

Kirjoittaja on metsämörri ja ihmisten ihmettelijä korpikuusen kannon alta ja puhuu havainnoistaan vain omakohtaisella kokemuksellaan.

Willy & Pom Pom - Comics

Yhdistyksen jäsen Lasse Siitonen julkaisee omia sarjakuviaan Instagram-kanavalla willpomcomics.  

Ota Lassen kanava seurantaan ja käy katsomassa myös Lassen luoma hauska tasohyppelypeli.

Peli löytyy osoitteesta https://lrs0n.itch.io/bally-in-the-sky

Tässä TSAUn jäsenen kirjoitus:

Aistiystävällisestä ympäristöstä kuormittavaan siirtyminen ja sen aiheuttama kuormitus omakohtaisesti

29.12.2025

Lapsena mieluisin asia itselleni oli upottaa itseni lumeen niin, että korvat peittyvät ja kuulin vain lumen äänen ja katselin talvitaivaalta tippuvia lumihiutaleita. Lepäilin siinä hangen sylissä selälläni niin pitkään, että aikuiset tulivat huutelemaan huolestuneena kun en halunnut tulla pois ollenkaan. Viileä hanki tuntui ihanalta ja rauhoittavalta. Nykyään olen ymmärtänyt liittää tämän lapsen tavan paitsi miellyttäväksi tekemiseksi myös selviytymiskeinoksi aistikuormituksen helpottamiseen ja ääniherkkyyteen.

Kotonani minulla ei ollut omaa huonetta, eikä näin mahdollisuutta mennä omaan tilaan rauhoittumaan. Luonto ja metsä tulivat oman huoneen tilalle korvaamaan rauhallisen tilan puutetta.

On jo pitkään ollut melko välttämätöntä muuttaa maaseudulta kaupunkiin halutessaan töihin tai opiskelemaan. Etätyöt ja etäopiskelut ovat mahdollistuneet mutta lähinnä asiantuntijatyötyyppisissä töissä. Muuttaessani vähävaraisena maalta kaupunkiympäristöön töiden toivossa olen paljon miettinyt kaupunkiympäristön ja kaupunkisuunnittelun merkitystä neuroepätyypilliselle. Kun luonnonvalo vaihtuu kaupungin kirkkaisiin katulamppuihin, liikenteen meteli, nastarenkaat ja bussien pysäkkien äänimerkit sekä ihmisruuhka kokonaisuutena voivat tuntua sietämättömiltä, eikä tee mieli mennä ulos kotoaan. Henkireikä minulle on vuokra-asuntoni vieressä sijaitseva pieni lähimetsän läntti joka luonnonsuojelualueena on jätetty kaatamatta rakennustyömaiden tieltä.

Metsäkävelyiden merkitys on itselleni niin suuri, että mikäli en voisi päästä niille niin toimintakykyni jumiutuu. Mielestäni tällä tavoin luonnonläheisen asuinympäristön tarpeen huomioiminen autisminkirjolaisella on tietynlaista “Green Carea”, toki tämänkin asian merkitys jokaiselle on yksilöllistä. Asuntoilmoituksissakaan ei useinkaan ole informaatiota siitä kuinka aistiystävällinen asunnon asuinympäristö on.

Tutkimusten perusteella autisminkirjolaiset ovat usein työelämän ulkopuolella näin ollen monen taloudellinen asema on heikko [1] [2]. Yksi asia mihin tämä vaikuttaa on mahdollisuus vaikuttaa asuinympäristöönsä; aistiystävällistä ympäristöä voi olla vähävaraisena asunnonhakijana todella vaikea löytää mutta sen merkitys on voi olla keskimääräistä suurempi henkilön elämänlaadulle.

On mielenkiintoista miettiä miten aistikuormitus heijastuu sitten koulussa, työssä jaksamisena ja kuormittumisen kasautumisena ja miten helposti siitä syytetään masennusta tai muuta stressiä. Ainakin itselläni on kokemus siitä, että ruuhkabussin jälkeen koulussa ensimmäinen tunti saattaa mennä täysin ohi, koska ärsykeviidakosta selviytyminen on vaatinut jo niin paljon keskittymistä tai palaveriin tulee täydessä kuormitustilassa jo valmiiksi. Esimerkiksi valaistuksen merkitys toimintakyvylleni julkisissa tiloissa on suuri. Aiemmassa työpaikassani avokonttorissa työskentely on ollut itselleni esteellistä ja hidastanut työsuoristusta, kun sain avuksi työhuoneen missä käytössä oli valojen himmennin, keskittymyskykyni parani. Tällaisella pienellä vaivannäöllä voi saada ison positiivisen vaikutuksen aikaan, voisimmeko yhdessä yrittää tehdä ympäristöistä aistiystävällisempiä kaikille?

Aurora

Kirjoittaja on metsämörri ja ihmisten ihmettelijä korpikuusen kannon alta ja puhuu havainnoistaan vain omakohtaisella kokemuksellaan.

Lähteet:

1. Autismiliitto 2024. Työ ensin. https://autismiliitto.fi/toiminta/vaikuttaminen/tyoensin/

2. Turja, Pinja. Autismi ja työllisyys. Korkeakoulutettujen autismikirjon aikuisten työllistymisen toiveita ja työelämäkokemuksia. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_75299/Details