Lähdin viikon talvilomalle viime vuoden marraskuussa. Tavoitteeni oli tavata sukulaisia ja käsitellä
heidän kanssaan asioita, jotka olivat minua vaivanneet jo hyvän aikaa. Olin muuttanut Tampereelle
heti kirjoitusten jälkeen ja yhteydenpito täteihin oli jäänyt vähälle opiskelu- ja työkiireiden vuoksi.
Tulee asioita ja hetkiä, jotka vain täytyy käsitellä läpi, jotta voi jatkaa eteenpäin. Kasvun paikkoja.

Saavuin tätini maatilalle Merijärvelle. Merijärvi on pieni kunta ihan Kalajoen kupeessa. Kahvittelun
lomassa kuulin luokkakaveristani Hermannista. Hän oli päätynyt lopulliseen ratkaisuun kolme
vuotta sitten. Meidän niin elämäniloinen ja kiltti Hermanni.

Hermanni oli maatilan poika ja mahdollisesti sukutilan jatkaja. Olin hieman ihastunut häneen
kouluaikoinani. Ennen kaikkea pidin hänen leikkisästä asenteestaan. Hän kävi lapsena usein kalassa
nuorempien serkkujensa kanssa, jotka asuivat ihan naapurissani.
Olin itsekin mukana yhdellä retkellä, missä minä ongin mato-ongella pulleita ahvenia
iltapalapöytään.

Olen aina ollut suoran toiminnan naisia. Ujostellen pyysin äitiä etsimään Hermannin kotiosoitteen,
jotta voisin lähettää hänelle ystävänpäiväkortin. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, hilpeä tervehdys
korttiin ja polkupyörällä vispaten kohti lähintä kirjelaatikkoa. En tiedä, saavuttiko korttini koskaan
Hermannia, mutta ehkä nuoren ikämme (olimme tuolloin molemmat vielä ala-asteella), suhteemme
ei lähtenyt etenemään. Hermanni siirtyi yläkouluun ja minä kävin ala-asteen loppuun. 
Kun oli aika tutustua yläkouluun,Hermanni ja hänen ystävänsä olivat meillä oppaina. Yläasteen lukujärjestyksen lukeminen tuotti hieman tuskaa, mutta Hermannin avulla lukujärjestyksen merkit avautuivat minulle kuin emojit
pettyneen teinin Whatsupp- viestissä. Yläasteelta Hermanni jatkoi Haapavedelle ammattikouluun,
kun minä jäin Oulaisiin lukioon.

Viimeisen kerran näin Hermannin ennen lähtöäni vaihtoon Intiaan. Hän oli kyläni nuorisoseuralla
illanvietossa serkkujensa kanssa. Minä vietin aikaa omien kavereideni kanssa. Emme jutelleet,
koska mielessäni olivat uudet seikkailut vierailla mailla. Hermannin ihailu jäi teini-ikäni muistoihin. 
Nuoruuteni rakkaus Hermanni.