Oliko luokassasi tyttö tai poika, joka pukeutui omituisesti ja vetäytyi syrjään sosiaalisista
tilanteista? Oliko opiskelijaporukassasi nuori nainen tai mies, jolla oli jäykkiä, taikauskoisia
uskomuksia? Tälläin olet saattanut törmätä ihmiseen, jolla on skitsotyyppinen
persoonallisuushäiriö.
Skitsotyyppinen persoonallisuushäiriön syntyä ei tiedetä, mutta uskotaan, että jos vanhempi
sairastaa skitsofreniaa, lapsella on riski saada skitsotypiaali personallisuus. Tästä syystä lapsen
kehitystä ja varhaisia kaverisuhteita päiväkodissa ja koulussa tulee tukea, mikäli perheessä tavataan
skitsofreniaa.
Skitsotyyppisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkkejä ovat vähäiset läheiset ystävyyssuhteet, outo
käytös ja pukeutuminen, vahva taikauskoisuus, esimerkiksi onnenkalut tai erilaiset rituaalit ja
ennakkoluuloinen käytös muita ihmisiä kohtaan. Vähäiset läheiset ystävyyssuhteet johtuvat
vaikeudesta muodotaa läheisiä ihmissuhteita ja viihtyä niissä.
Skitsotyyppiseen persoonallisuuteen – kuten muihinkaan persoonallisuushäiriöihin – ei ole
soveltuvaa hoitoa, mutta pienimääräisestä annoksesta psykoosilääkettä ja oikeasta psykoterapiasta
on apua. Melatoniinia käytetään unenlaadun parantamiseen.
Terapiamuotona käytetään kongnitiivista käyttäytymisterapiaa asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn
parantamiseksi. Perheterapiaa suositellaan perheenjäsenten ymmärryksen kohentamiseksi
skitsotyyppisestä persoonallisuushäiriöstä. Myös sosiaaliset aktiviteetit, kuten työssä- ja
koulussakäynti ja vapaaehtoistyö lisäävät toimintakykyä ja parantavat elämänlaatua.

(Lähde: https://www.verywellmind.com/schizotypal-personality-disorder-4689994, luettu
30.1.2021. Käännös: Annielina Mehtätalo. Oikolukija, Ville Säilynkangas)