”En keksi itselleni muuta paikkaa kuin haudan”
- Autismikirjon häiriön vaikea löydettävyys tytöillä ja naisilla

Terveppä terve, hyvät lukijat!
Minun ei pitänyt kirjoittaa blogia kesäkuussa, mutta koska inspiroiduin omasta tekstistäni (pitääkö
olla ylpeä, tai haiseeko omakehu?) päätin kirjoittaa blogia kesäkuussakin :) Ehtii sitä
heinäkuussakin lomailla, ellei uusi innostus iske. Ja se on menoa sitten se!

Jokin aika sitten somessa kiersi perheenäidin tarina lapsensa hoitopolusta tytöllä ja pojalla. Ero oli
selkeä: poika sai hoitoa ja lääkityksen suhteellisen nopeasti tarhatädin tehtyä huomiota pojan tilasta.
Toisin se oli tytöllä: hoitoja ja diagnoosia joutuu taistelemaan jopa vuosia. Tilanne voi äityä niin
pahaksi, ettei tyttö enää uskalla käydä koulussa, kun koulussa ei ymmärretä ja kiusataan. Kerron
tässä blogipostauksessa omia huomioitani autismikirjon häiriöstä tytöillä ja naisilla.

Blogini otsikko on lainattu erään autisminkirjon nuoren naisen haastattelusta. Tilanne oli seuraava:
nuorella naisella oli työsuhde katkolla autismikirjon oireiden vuoksi. Tilanne harmitti häntä ja hän
purki harminsa minuun. Lohdutin häntä ja sanoin ja sanoin kaiken kääntyvän paremmaksi. Kuten
asiat kääntyivätkin: autismikirjon nuori nainen sai töitä toisesta yksiköstä. Toivon, että
hänenlaisiaan onnellisia tarinoita olisi enemmän.

Joskus vain voimat loppuvat. Kuljetaan luukulta toiselle apua etsimässä, mutta saat osaksesi
vähättelyä ja vääriä neuvoja. Usein ammattiauttajakaan ei tunne tyttöjen ja naisten autismikirjon
oireita tarpeeksi hyvin osatakseen ohjata oikeisiin palveluihin helpottaakseen asiakkaan oloa.
Yliopistokaupungeissa on enemmän otantaa nuorista aikuisista kuin pikkupaikkakunnilla, jolloin
piilossakin oleva autismikirjon häiriö löydetään helpommin. Kaupungeissa myös terveydenhuollon
henkilökunta on osaavampaa. Tampereella on Suomen edistyksellisin autismikirjon tutkimus.
Nuorena autismikirjon tyttö oppii televisiosarjoja katsomalla ”naamioimaan” tavallista, soveltuvaa
käytöstä. Näin hän löytää ystäviä ja elämään ”normaalia” elämää. Silti tyttö voi jumittaa ja vaatii
omaa aikaa. Kärsimys on näkymätöntä.
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠
Diagnoosi ei estä elämästä omannäköistä ja hyvää elämää. Milloin tahansa voi löytää
mielekästä tekemistä ja uusia ihmisiä ympärilleen. Perhe ja ystävät tuovat voimaa vaikeiden aikojen
yli. Ihmissuhteiden luonti on elämänmittainen prosessi.