Annielinan blogi: Vuoden 2023 ja suurien suunnitelmien alku

15.1.2023


Rakkaat blogini lukijat,

Nyt kun joulu on vietetty, on aika suunnata katse tulevaan vuoteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin
ja haasteisiin. 

Mistä sinä koet kiitollisuutta juuri nyt?

Itselläni jatkuu työsuhde samalla työnantajalla vielä tänäkin vuonna, ja olen alkanut saada jalansijaa omissa aktiivitoimissani: TSAUn lisäksi olen aktiivina myös Prometheus- leirin tuki- ry:ssä. Minusta
on mukavaa työskennellä ajattelevien ja filosofisten nuorten seurassa. Siksi juuri Protu!
Minut valittiin myös PAM 003- ammattiyhdistyksen johtokuntaan varajäseneksi. Ei lainkaan tylsää
hetkeä. 

Kävin joulukuussa Helsingissä Sinebrykoffin taidemuseossa näyttelyä ”Kirsikkapuiden alla”. Japanilaiset puupiirrokset olivat hyvin kauniita, mistä inspiroiduin kirjoittamaan myös Protu-
lehteen. Käyppä lukaisemassa artikkelini instassa: oksana.active.model. Laita myös tili seurantaan.

Aktiivitoimet pitävät minua kiireisenä, mutta antavat mukavaa vastapainoa rutinoituneeseen
leipätyöhön. Pidän silti työstäni, ennen kaikkea työkavereistani. Olemme kaikki yhtä palettia, jotka
tekevät jokainen omaa osaansa. Tiedämme kaikki tehtävämme ja tarvittaessa autetaan kaveria. Olen
iloinen, että saan olla mukana tässä yhteisössä.

Korona alkaa olla jo sen verran kondiksessa, että seuraavia ulkomaanmatkoja voi alkaa jo
suunnitella. Amsterdamin haluan kokea, mutta mieli vie jo kaukomaille. Vaihto-oppilasvuoteni
Intian tuttavat ovat jo kovasti kyselleet minua vierailulle, vaikka mieleni suuntaa Japanin
Sapporoon. Jatkokertomukseni osui sosiaalisessa mediassa Japanissa asuvan suomalaisen
opiskelijan silmiin ja lyhyen jutustelun jälkeen suunnittelimme seuraavan matkani nousevan
auringon maahan. Ettehän kerro suunnitelmistani vielä Japanissa asuville kavereilleni? Ettehän?
(^_^) Ja on minua sosiaalisessa mediassa lähestynyt yksi tuttava Erasmus- vaihdon ajalta
Budapestistä. Budapest ei ollut kaupunkini vaihdossa ollessani, mutta jos nyt innostuisin
Budapestistä komean bisnesmiehen vierellä...
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠
Tässä ovat siis vuoden suunnitelmat lyhyesti. Muuten arkeni menee kieliopintoja päntätessä ja
monia erilaisia tekstejä lukiessa. Jotta voi kirjoittaa, täytyy olla faktoja kirjoituksen pohjalle. Olen
huomannut, että monet ihmiset ovat ihmeissään, kun kerron heille heidän kotiseutunsa inspiroivan
minua tekstisssäni. Jotkin paikat tai ihmiset saavat vain mielikuvitukseni laukkaamaan nopeammin.
Mietin usein matkustaessani pitkin Suomea osallistuakseni koulutuksiin tai tavatakseni ystäviä
monien rakennuksien tarinoita. Kummitteleeko tuossa talossa? Kohteliko kartanonherra
palvelijoitaan tasa-arvoisesti? Historia säilyttääkseen salaisuutensa.


En voisi kirjoittaa ilman oikolukijoitani ja tukijoitani, jotka kannustuksen lisäksi silloin tällöin
kaatavat kaljaa kitusiini. Aivan, alkolukko pitää vaihtelevasti. Kiitokset siis Johanna Juntuselle ja
Ludde Luostariselle.