Annielinan blogi

6.10.2020

Olen Annielina Mehtätalo, 27- vuotias restonomi, järjestöaktiivi, yhdistykseni nuorisovastaava, TSAUn tuleva tapahtumanjärjestäjä, ahkera ja tunnollinen työntekijä, franco- ja lusifoni, maailmanmatkaaja ja autisminkirjon aikuinen. Diagnoosin sain 24- vuotiaana palattuani vaihdosta ulkomailta.

Olen aina ollut erilainen. Minua ovat kiinnostaneet aina omat asiat enemmän kuin trendit. Oikeastaan trendit ovat kiinnostaneet vasta, kun se on passee. Minulla on hankaluuksia löytää ystäviä, sillä sosiaalisten tilanteiden hahmottaminen oli minulle hankalaa. Oma perheeni ei minua osannut auttaa oikealla tavalla. Suhteeni sisaruksiini ovat poikki.

Muutin Tampereelle syksyllä 2012 viettämään välivuotta. Tein monipuolisia töitä palvelualoilla, mm. tuote-esittelyä, tarjoilua ja tiskausta. Minulla oli myös oma kahvila Pirkanmaan musiikkiopistolla.

Työnhaku oli hankalaa: tein lukuisia hakemuksia ja pääsin haastatteluun, mutta paikat avautuivat vasta lukuisten yritysten jälkeen.

Syksyllä 2013 minut hyväksyttiin opiskelemaan TAMKiin. Sielläkään ei tahtonut asiat sujua kuin Strömsössä: minua kiusattiin. Asioita jätettiin kertomatta, unohdettiin eikä kukaan halunnut minua ryhmäänsä. Hakeudun kunnalliseen terveydenhuoltoon ja tutkimuksiin. Sain diagnoosin. Se oli järkyttävää, muttei yllättävää. Hyvä ystäväni tuki minua joka käänteessä. En ole antanut diagnoosin ja ennakkoluulojen estää minua – kirjoitan kirjaa kokemuksistani. Lapsena yksi haaveammattini oli kirjailija.

Pidän lukemisesta, musiikista, ystävien tapaamisesta, saunomisesta ja hyvästä ruuasta. Paras paikka Tampereella on ehdottomasti Pispala. Löysin Tampereen seudun autismiyhdistyksen googlaamalla. Innostuin ja päätin lähteä mukaan, koska haluan vaikuttaa ja auttaa autisminkirjon ihmisiä parhaani mukaan. Itseäni heikompien puolustaminen on lähellä sydäntäni: osallistun oman aikatauluni salliessa hyväntekeväisyysjärjestöjen ystävyyskahviloihin.

Tulevaisuudessa toivon voivani elättää itseni kirjoittamalla. Nykyään siihen on paremmin mahdollisuuksia kuin ennen - on blogisteja ja vlogisteja.

Toivon, että meistä tulee hyviä tuttuja!