Oksanan blogi: Joulusatu

Tässä tulee joulukuun joulusatu. Ole hyvä!

"Ja minä en usko joulupukkiin!" uhosi 7- vuotias Juho potkiessaan leluja huoneessaan. "Minä vedän siltä parran pois, kun se tulee."

Äiti rauhoitteli pikku- Juhoa, mutta isä pohti, kuinka poika saisi opetuksen. Sitten isällä välähti.

Seuraavana päivänä töissä isä jutteli työkaverilleen Atsolle, jolla oli tuuhea pitkä parta.

"Onko sinulla suunnitelmia jouluna?"

"No ei nyt ole ihmeitä." Atso vastasi. "Luultavasti käyn äidilläni."

"Suostutko pieneen palvelukseen?" isä kysyi ja selitti suunnitelman Atsolle. Atso suostui.

Aattoiltana perhe odotteli saunan jälkeen innoissaan pukkia. Lopulta pukki saapui talon pihaan lahjasäkkeineen. Juho oli kovasti jo pyrkimässä pukin syliin, ennen kuin pukki oli kunnolla painanut puuta. Silmänräpäyksessä Juho tarttui pukin partaan, mutta se ei irronnut. Atso oli värjännyt partansa valkoiseksi ja pukeutunut pukin vaatteisiin. Juho tuijotti pukkia järkyttyneenä. Pukki hymyili.

"Olisi minulla tässä ollut tällainen hieno merirosvolaiva, mutta annanpa sen jollekulle toiselle."

Pukki lähti ovesta vieden lahjat mukanaan. Juho oli surullinen.

Aamulla kuusen alla oli ihme, kun pukin lahjat olivat ilmaantuneet kuusen alle. Siellä oli myös merirosvolaiva. Isä puhutteli Juhoa:

"Poikani, joulun taikaa ei pidä koskaan väheksyä. Joulussa eivät tärkeintä ole lahjat, vaan ilo viettää aikaa rakkainpiensa kanssa."