Oksanan blogi: Joulusatu rumasta enkelistä

Tässä on teille satu rumasta jouluenkelistä, olkaa hyvä! 

Ruma joulun enkeli ei ollut sen kummenpi kuin kukaan muukaan kauppakeskuksessa myytävistä enkeleistä, mutta huolimaton harjoittelija oli mattoveitsellä leikannut palan siivestä, kun siipi oli ollut pahvilaatikossa liian lähellä teippikohtaa. Enkeli oli päätynyt punalaputettujen tuotteiden kanssa samaan koriin pelottavien Halloween-koristeiden kanssa. ”Jo sesongissa olen punalaputettu,” moitti ruma joulun enkeli pääkallojen ja kurpitsalyhtyjen irvistäessä vieressä. 

Koitti aatonaatto ja kauppakeskus suljettiin. Enkeili itki: joutuuko hän roskikseen loppiaisena. Vampyyrin lohdutukset eivät häneen tehonneet. Enkeli oli nukahtamassa suruunsa, kun koko ostoskeskuksen valaisi kirkas valo. Vampyyriä alkoi tuo valo jo pelottaa. Enkeli nosti päänsä käsistään. Käytävällä seisoi arkkienkeli Gabriel ja koko sisustusosasto oli valaistuna hänen kirkkaudessaan. ”Tule kanssani Betlehemiin. Siellä näet todellisen joulun kaukana tästä kulutushysteriasta.” kutsui Gabriel. ”Mutta minä en osaa lentää,” sanoi ruma joulunenkeli. Garbriel sipaisi hellästi enkelin siipeä. Siivet tulivat ehjäksi ja ne loistivat kullan, hopean ja rubiinin väreissä. ”Nyt sinä osaat lentää tuulen lailla.” Enkeli räpytti siipiään ja totesi ihmeen tapahtuneen. Hän osasi lentää! Hän todellakin osasi lentää! 

Enkeli ja Gabriel lähtivät matkaan kohti Betlehemiä, jossa jo joulun lähti kirkaasti loisti tallin päällä. ”Mene sinä suojelemaan joulun lasta. Minä käyn tuossa neuvomassa muutamaa paimenta.” Gabriel opasti ja lähti kohti erämaata. Enkeli lensi sisään talliin, jossa näki Marian, Josefin, härän, aasin ja joulun lapsen. Lapsi oli juuri nukahtanut, ja Maria ja Josef katsoivat lasta ihaillen. Enkeli laskeutui seimen lähelle, jossa näki lapsen hennot piirteet. Silloin enkeli oivalsi: joulussa tärkeintä ei ole tavara ja maallinen mässääminen, vaan aika rakkaimpien kanssa. Kun me toinen toistamme tuemme, me löydämme Joulun Ihmemaan! Paimenet saapuivat talliin toteamaan joulun lapsen todeksi. 

Enkeli huokui onnea ja ylpeyttä. ”Oletko nyt iloinen?” kysyi Gabriel enkeliltä. 

”Olen, mutta mitä kuuluu ystävälleni vampyyrille?” enkeli huolehti. 

”Olen jo järjestänyt hänelle adoption yhden goottitytön toimesta. Voit mennä häntä perjantai 13. tapaamaan.” Gabriel kertoi. ”Ja sinulle, enkeli, sinulle koittaa seimessä ikuinen joulu.” 

Oksanan blogi toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2025.