Oksanan blogi: Kutsuttu, mutta ei tervetullut – ajatuksia eristyneisyydestä

Kutsuttu, muttei tervetullut – ajatuksia eristyneisyydestä

Tiedättehän jokakeväiset ja -kesäiset koetinkivet: valmistujaisia, häitä, syntymäpäiviä. Monessa täytyy olla mukana. Vaatteiden ostelua, matkustamista ja sosialisointia. Toiset selviävät tästä kuin vettä vain, mutta me sosiaaliset origot tulemme noista vaateista vain ahdistuneiksi. Taka-allalle. Yksin. Supattelun kohteiksi. Ne, joita on luvallista yleisesti arvostella. Jos itse aloitan keskustelua, juttukumppani vastaa vain muutamalla sanalla.

Minulle jää seuraksi herkkupöytä. Ihmiset kysyvät: ”taasko sinulla on nälkä?” Itse asiassa ei, mutta minulla ei ole täällä muutakaan tekemistä, kuin syöminen. On tylsää ja haluaisin jo kotiin, mutta vielä ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä lähteä. Kysymykset henkilökohtaisesta elämästäni rasittavat. Miksi olen tai en ole jotain? Minulla on siihen syyni ja valintoihini on selkeät syyt, joita minun - ei kuulemma - tarvitse kertoa kenellekään. Minulla on oma elämäni, jossa teen itseäni miellyttäviä valintoja.

Minulle erilaisuus on rikkaus, mutta joillakin täytyy olla isot talot ja hienot autot, joilla voi mahtailla. Kaksi kertaa päällä ollut vaate on jo liian vanha uudelleen käytettäväksi. Hermostuttaa, kun ihmiset eivät vain usko. Kuulustelu jatkuu ja harmitustaan ei saa näyttää. Malttinsa menettänyt häviää pelin. Omat valintani eivät kuuluisi tuottaa kenelläkään muulle päänvaivaa. Väärä olettama. Kasvot tulee säilyttää. Olen löytänyt oman ryhmäni. Nautin heidän seurastaan. Heidän luonaan en tunne olevani ulkopuolella. He kunnioittavat omaa tahtoani olla tulematta juhliin. Voidaan tavata myöhemmin ja keskustella rauhassa. Ilman kiirettä.

Tänään on ollut kaikin puolin hyvä ja touhukas päivä. Se, kun ei saa mitään tehtyä, vaikka kuinka pitäisi, saa minut ahdistuneeksi. Kun asiat sujuu, se antaa toiveikkuutta. Voimaa tehdä enemmän asioita. Kaikki päivän tehtävät oli tehty jo ennen puolta päivää. Ja vielä postaus kirjoitettuna näin kuukauden tauon jälkeen. Olen onnistunut. Onnistumisen syynä on se, etten vaadi itseltäni liikoja. Oma taso saa riittää.