Oksanan blogi: Liiallinen vaatimusten välttely

Liiallinen vaatimusten välttely- niin uusi aihe, että asiantuntijatkaan eivät tunne sitä kunnolla

 … ja sehän sopii juuri tähän blogiin. 

Menin helmikuussa Autismin Talvipäiville, jotta saan lisää tietoa siellä aiheena olleesta autismikirjon liiallisesta vaatimusten välttelystä. 

Onko vaatimusten välttely syy vai seuraus? 
Vaikuttavatko vaatimusten välttelyyn negatiiviset kokemukset aikaisemmista epäonnistuneista yrityksistä? 

Joskus minullekin tämän blogin kirjoitus tuottaa hieman haastetta aloittaa, mutta teidän lukijoiden positiiviset kommentit auttavat minua eteenpäin ja jatkamaan kirjoitustyötä. Tämä ilmiö on kylläkin prokrastinaatiota, eikä liiallista vaatimusten välttelyä, vaikka neurokirjolla olenkin. Minulla on luovaankin toimintaan työihmisen otteet. 
Tässä kirjoituksessa pohdin mahdollisia syitä liialliseen vaatimusten välttelyyn. Pohdinnan tukena helmikuussa 2024 järjetettyjen Autismin Talvipäivien luennot ja keskustelut. 

Liiallisen vaatimusten välttelyn ymmärtäminen auttaa arkielämässä esimerkiksi teiniperheessä, jossa nuoren patistamiseen esimerkiksi läksyjen tekoon tuntuu ylivoimaiselta. ”Ei ole motii” ja ”mitä tälläkin tiedolle tehdään?” ovat yleisiä kommentteja, kun teiniä kiinnostavat muut asiat kuin esimerkiksi ruotsin kieli. Nuori ei välttämättä tajua, miksi jokin aine tai aihe on tarpeellinen. Nuorien elämä on myös hyvin julmaa: olet joko suosittu tai et. Erilainen jää helposti ulkopuolelle. Kun sinulle ai ole omaa ryhmää, et ole mitään. Ulkopuolisuus voi tappaa motivaation, kun ei löydä puurtamiselle syytä. Sosiaalinen media lisää myös painetta onnistumisesta. Olet sitä, miltä näytät somessa ja epäonnistumiset saavat nopeasti suurenkin katsojakunnan. Kun joku mokaa, ollaan jo puhelin kädessä kuvaamassa materiaalia TikTokkiin. Mielestäni tälläinen ei ole reilua, mutta tämä on valitettavasti nuorten maailmaa nykyään.

Jotkut reagoivat paineeseen vetäytymällä. Silloin saa olla omassa rauhassa ja saa tehdä asioita, joista itse nauttii. Autismikirjon henkilöillä on joskus todella vaikeaa aloittaa asioita. Virastoasiointi tai kotityöt voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Se, mikä minulle tuli uutena tietona, oli se, että joskus myös perustarpeet kuten nälkä, voidaan kokea vaatimuksena. Joitain tehtäviä lykätään ja lykätään ja asiat vain mutkistuvat. Voisiko taustalla olla jo koettu autistinen burnout, joka on jäänyt huomioimatta tai autismikirjon henkilön paneutuminen omiin asioihinsa niin syvällisesti, että vaatimukset vain unohtuvat? Kaikki arvottavat eri asiat eri lailla. Autismikirjon henkilö voi vähätellä jonkin asian suorittamista tai pelätä, ettei suoriudu tehtävästä kunnolla. Toisaalta autismikirjon henkilö ei joskus ymmärrä jonkin asian tarpeellisuutta. Asia, esimerkiksi peseytyminen, voi jääda, koska on kaikkea muuta mielenkiintoista ympärillä. Omat kiinnostuksen kohteet imevät kaiken huomion. Autismikirjossa on todellakin vielä paljon asioita, joita täytyy opiskella ja valistaa. Teenkin tätä autismityötä oppiakseni lisää ja tutustuakseni itseeni.

Haluan myös antaa tukea muille autismikirjon ihmisille, jotka kipuilevat haasteidensa kanssa.