Oksanan blogi: Ystävänpäivän spesiaali

Minne menit, insinööri-Juuso?

Olen aloittanut tubettamisen (mutta koska ADHD, minulla on sata ja yksi rautaa tulessa, ja
videoiden teko on semmosta fiilispohjaista räpellystä). Tubekanava kulkee komealla nimellä
”Oksanan.xs.and.os”. Minun kolmas nimi on Oksana, ja jo joissain piireissä minut tunnetaan
Oksanana ja nyt myös TSAUn blogi on ”Oksanan blogi”.

Tässä julkaisussa kerron yhdestä tapaamisessa TAMkin ruokalassa syksyllä 2014, noin
kymmenen vuotta sitten. Tapaamisesta tulee myös video tubeen, kun vain ADHD-aivot toimivat
jälleen yhteistyössä.

Olin syömässä yksinäni TAMKin koulun ruokalassa. Haarukoidessani apetta suuhuni joku kehui jo
tavaramerkikseni tullutta hattuani. Käänsin pääni äänen suuntaan ja näin hoikan, tummatukkaisen,
pujopartaisen ja ruutupaitaisen, minua mahdollisesti muutaman vuoden vanhemman miehen.
Juttelimme niitä näitä, sain syötyä ja lähdin palauttamaan astioita.

Kului jokunen päivä, tai viikko, en nyt tarkkaan muista, mutta no joo, tuo sama nuori mies äkkäsi
minut jälleen ruokalassa yksin syömässä. Tällä kertaa uskalsin kysyä miehen nimeä: hänen nimensä
oli Juuso ja hän opiskeli muistaakseni tietotekniikan insinööriksi. Hän oli kotoisin Lappeenrannasta.
Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että hän kertoi minulle kaveristaan, joka käytti eurosta
nimeä rupla. Numeroa en kysynyt, sillä minulla oli tuolloin 20-kesäisenä erikoinen periaate, että mies kysyy
numeron ja on muutenkin aktiivisempi näissä pariutumisasioissa. Nykyään periaate on toinen :)
Kävin silti stalkkaamassa somesta miehiä nimellä Juuso, ja löysinkin hänet! Ihan perusprofiili, mikä
ei herättänyt kiinnostusta, toisin kuin juttelu ruokalassa. 

Minulla oli näihin aikoihin juttua myös yhden metsätalousinsinööri-Jeren kanssa. Jere oli pyytänyt minut kanssaan opiskelijabileisiin. Töistä päästyäni lupasin Jerelle tulla mukaan. Näin Jeren baarissa, jossa juttelimme niitä näitä. Jeren mentyä vessaan löysin samoista juhlista myös insinööri-Juuson. Hänellä ei ollut seuraa. Hän tuli luokseni ja juttelimme. Sitten Jere tuli luokseni vessasta. Juuso selkeästi häkeltyi kohtaamisesta ja lähti nopeasti seurastamme.

En nähnyt Juusoa ruokalassa enää. Tapailu Jeren kanssa loppui näihin bileisiin. Jäi vain
riittämättömyyden tunne ja yksinäisyys. Se tunne, ettei riitä parisuhteisiin – olen vain toivoton
tapaus, jota kukaan ei halua, vaikka itse olin ilkeä Juusolle. Tai en rohjennut pyytää hänen
numeroaan. 

Kirjoitin tämän postauksen, koska Juuso on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Minne
elämä hänet vei, se jää minulle ikuiseksi arvoitukseksi. Toivon, että hän on onnellinen ja
menestynyt. Juuso tulee seikkailemaan joissakin kirjoituksissani ja muistoissani.